Yövuoro oli valtavan hiljainen. Nautin siitä, että kaikki potilaat nukkuivat. Kukaan ei vaeltanut käytävillä, hälytyskello ei soinut. Työkaveri täytti liinavaatekärryä seuraavaa aamua varten. Jo vuosien ajan minulla on ollut öisin tapana lukea Tunturisuden joulusivuja. Tunturisusi oli ihan niitä ensimmäisiä jouluaiheisia sivuja joihin tutustuin. Ensimmäisten joukossa oli myös Lumiukon joulublogi. Tunturisusi jatkaa edelleen, Lumiukko jäi "eläkkeelle" kauan sitten.
Tänä hiljaisena yönä valjastin Googlen hakupalvelun käyttöön ja lähdin tutkimaan onko perinteisiä joulublogeja enää olemassa. Kaikki tuntuu siirtyneen vähintäänkin Instagramiin ja TikTokiin. Kaikista muutoksista johtuen tunnen toisinaan olevani todella vanha.
Tutkimusretken saldo osoittautui sellaiseksi kuin ounastelin. Tavalliset, pelkkää tekstiä ja kuvia sisältävät joulublogit olivat kadonneet tai sitten niitä ei oltu päivitetty vuosiin. Minullekin kävi niin. Ideat loppuivat ja iski totaalinen motivaation puute. Kirjoitin aikanaan blogia Ovi jouluun. Koska rakasta joulua...
Hiljaisen työyön hetkinä jäin miettimään, että miksi en voisi lämmittää vanhaa harrastusta eloon. Voin innnostua bloggailusta uudelleen. Nimenomaan sillai vanhanaikaisesti. Ei sillä väliä, vaikka lukijamäärät eivät kasva suuriksi. On paljon tärkeämpää, että luon ja kirjoitan. Kaiken ytimessä joulun ilo.
